Tuomiolla tuomareiden edessä. Värisuoran tarkistus.
Nyt ei mennyt niin kuin Strömsössä. Ensinnäkin tuli erimielisyyksiä tuomariston kanssa.
Korttikäteni oli mielestäni ehdottomasti yksi parhaista. Kaikki kortit olivat samaa väriä ja sehän pokerissa on varsin tavoiteltavaa. Sitä kutsutaan kunnioituksella VÄRIksi. Ja sitten vielä kun asettelin kaikki viisi mustaa korttia pöydälle, huolellisesti ja suoraan, niin eikö siitä sitten tule SUORA. Kun siis kortit ovat samaa väriä ja suorassa, sehän on voitokas VÄRISUORA.
"No niin. Kyllä mutta ei", oli tuomariston ihmettelevä ilme. Ottivat kortit nyökkäillen talteen, mutta huomasin, että heti kun vähän käänsin päätä toiseen suuntaan, keräämäni värisuora lensi alavasemmalla sijaitsevaan roskikseen. Hyvästit Vianorin palkintorenkaalle. Tänäkään vuonna se ei pääse meidän kanssa kotiin - tuomaripelin takia.
Värisuora, eikö vain?!
Säätilakaan ei mennyt niin kuin sovittiin. Kotona mietin josko ajoasuksi otan nahkapuvun vaiko Gore Tex -asun ja päädyin nahkoihin. Ajattelin, että tarkenen kun alle laitan pitkähihaisen ja -lahkeisen kerraston ja väliin vielä fleecehousut ja -paidan. Kohtuudella tarkeninkin, mutta sateen mahdollisuutta en huomioinut. Kun sitten tummat pilvet ilmestyivät Poker Riden kolmannen ajorastin kohdalla Adventuren ylle, mielessä kävi kisan keskeytys. Mutta vain hetken.
Sadetta suojaan ja lemmenhetki maitolaiturilla (=yhteisselfie linja-autopysäkin katoksen alla) ja jo kohta vesiryöppy tokeni. KTM kutsui sarviin ja matka jatkui. Pari kertaa ripotteli myöhemminkin, mutta mukavasti Sweepin ajoasu piti siihen kuoriutuneen kuivana. Huolta kuitenkin aiheutti, ei niinkään nahka-asun kastuminen (se kyllä kuivuu, vaikka aikansa ottaisikin), kuin taskussa oleva IPhone. Elokuun alkupuolella Baltian reissumme 300 kilometrin ajo kaatosateessa suututti puhelimeni ja viikon verran kesti kosteuden kadota kuorien alta ja puhelimen kaikkien toimintojen palata entiselleen. Samoin kaulassani riippuva Nikon järjestelmäkamera oli harmillisesti sateensuojatta ja se on työkalu, jota ehdottomasti tarvitsisin maanantaina alkavalla Kazakstanin matkallani.
Maitolaiturilla sadetta suojassa.
Lemmenhetki, yhteisselfie maitolaiturilla.
Onneksi kuitenkin taivaalta tippuvat vesimäärät pysyivät riittävän pieninä ja vahingoilta vältyttiin. Aurinko kuivatti minkä kasteli ja ajon jälkeen Moosen tallilla jopa lämmitti niin, että vilpoiset luuni saivat kaipaamaansa. Kuljettajakin oli tyytyväinen. KTM:llä ajo sujui sukkelaan ja ajoreitit olivat liiankin hyvällä päällysteellä. Nyt olisi kuski mielellään laittanut Adventuren testiin, eikä sorakaan olisi pidätellyt. Tyytyväisinä kierrokseen ja mukaviin Poker Ride -rasteihin, Moosehead Bikersin tallilta alkanut, noin 250 kilometrin lenkki, päätyi Pukkilan (1.) ja Myrskylän kahvila-ravintola Myrskytähden pihasta (2.), Lahden Ace Corenerin (3.) kautta Asikkalan Pihamaan Viinitilan idyllisen puutarhamiljöön (4.) ja Pukkilanharjun kesäravintola Reimarin parkkipaikalta (5.), Lammin huoltoasemapysäkin (6.) ja Hausjärven Taukokioskin (7.) kautta sinne mistä lähdimmekin, Liljendalintien Moose-tallille.
Pukkilan pukit
Ensimmäinen rasti oli Pukkilan parkkipaikalla. Värisuoran rakentaminen alkoi ruutu nelosella.
Myrskytähti, toinen rasti
Kortteja jaossa.
Loistavan reitin julkaisen kaikille Mooseheadsien luvalla myöhemmin ajoreittiosioon, niin mukavat mutkat olivat järjestäjät iloksemme löytäneet. Niitä voi käydä omaan tahtiin testaamassa, jos tänä aamuna nukui onnensa ohi.
Heti alkuun saimme nauttia Metsäkulmantien anteliaista kurveista. Mukavaa mutkaa riitti pitkän taipaleen verran ja useampaan otteeseen. Erityistä silmäniloa antoi moottoripyörien lisäksi huikea Pulkkilanharju sekä matkan varrella aukenevat kauniit perinnepelto- ja järvimaisemat. Lahdessa pyörähdimme jokamotoristin taukopaikalla Ace Cornerissa ja huomio: jos lompakossasi pullistelee museokortti, sitä vilauttamalla aukeavat ovet myös Suomen Moottoripyörämuseoon - veloituksetta. Niin ja ainakin kesäravintola Reimari (nyt kiinni) kuin Pihamaan Viinitila Asikkalassa kutsuvat viimeistään ensi kesänä uudelleen vierailulle ja ostoksille.
Ravintola Ace Corner ja Suomen moottoripyörämuseo, jonne ovet avautuvat veloituksetta museokortilla.
Ace Corner Lahdessa oli rasti numero 3.
Neljännellä rastilla oli Amazing Racen tuntua. Viinitilan puoti jäi tällä kertaa kurkistamatta, mutta toistamiseen ei ajeta ohi vauhdilla.
Kuudes rasti, jossa korttia vaihtamalla tuli toive väristä.
Värin lupaus. Ruutu nelonen menee vaihtoon.Vaikka värisuorani joutuikin hylätyksi, makkarasoppainen mahani ja minä kiitämme ja kumarramme. Tämä all inclusive -motoristitapahtuma on vailla vertaa ja Moosehead Bikersit timanttisia tapahtumajärjestäjiä. Sade ei ollut teidän syynne, mutta se, että meillä kaikilla oli niin mukava ja nautinnollinen päivä seuran, ohjelman, ajoreitin, aamiaisen ja lounaan osalta, on! Siitä iso kiitos!
Aamulla on tarjolla puuroa ja sämpylää. Ajon jälkeen herkuteltiin nakki- ja lohikeitolla. Kaiken kruunasi kahvit ja munkki - motoristihenkeen.
Aamiaisella. Tukeva puuroaamiainen antaa virtaa päivän ajoon.
Kyllä maistuu. Viidennen rastin jälkeen alkoi puuroaamiaisesta huolimatta huikomaan oikein kunnolla.Niin ja ensi vuonna taas tavataan. Tämä on ehdottomasti vuoden hauskin motoristikokoontuminen ja koska kolmena edellisenä vuonna ei pelionni ole nostanut meitä palkintopallille, saavumme uudelleen ja uudelleen täyskäden toivossa. Optimistisesti, että ehkäpä jo vuoden 2018 MooseHead Poker Riden kiiltävin palkinto - Vianorin rengas - tulee vihdoin Testikuskeille.
Ja jos ei tule, ei se mitään. Ilo on olla mukana ihan vain hauskassa ajossa, mukavassa tapahtumassa ja vetää kortteja pakasta onnenkantamoisen toivossa.
Moosehead Bikers
Minna ja minä - opiskelukaverit. Moottoripyöräharrastus toi yllättäen uudelleen yhteen.
