Kristallin kirkkaasti

Kristallin kirkkaasti -blogi, www.testikuskit.fi
On se kumma, ettei ilmaston lämpenemisen vaikutukset osu juhlapyhiin. Vappu vietetään lumitöissä ja juhannus värjötellään villapaidassa. Vain jouluna on merkkejä muutoksesta, kun lumen tuloa odottellaan toiveikkaana aatoksi: joulupuhteissa päivitellään mustaa maata ja toivotaan hartaasti valkoista joulua.

Viron Merimuseo - Lentosatama

Viron merimuseolla on kummallinen nimi. Varsinkin kun museossa on vain yksi vesilentokone ja kaikki muu ihmeteltävä liittyy mereen ja merenkulkuun. Syy selvisi hautautumalla historiaan, vuonna 1920 valmistunut halli oli Venäjän keisarillisten ilmavoimien tilaama vesilentokonehangaari. Nyt se on Viron upea, tutustumisen arvoinen, merenkulkumuseo.

Baltian kohteet olivat Matka2017-messuilla myös edustettuina hyvin. Moottoripyörämatkailijoille Latvian ja Viron mutkaiset tiet ja niiden varsille osuvat kulttuurikohteet, viehättävät kylät ja pienet kaupungit kesätapahtumineen ovat vähintäänkin kiinnostavat, ja kun maanteiden kunto on harpannut melkoisen loikan viime vuosina, ei kaasukahvan kääntäjiä enää pidättele mikään. Via Baltika kutsuu myös Euroopaan mielivää, ja joskut tuo välietappi on mukavampi tehdä maltilla ja yöpyä mielenkiintoisissa kohteissa kiireettä. Kuten Latviakin mainosti "Best enjoyed slowly". 

Pohjois-Euroopan suurin matkailualan tapahtuma Matka2017-messut, tarjoaa monipuolisen katselmuksen matkailun mailmaan. Helsingin Messukeskuksen kaarikaton alle on kokoontunut 921 näytteilleasettajaa, joista 49 % ulkomaalaisia, valmiina kertomaan kohteestaan messukävijöille enemmän. Edustettuina on kaikkiaan 87 maata.

Virikesetelit muuntuvat museokortiksi

Jonoa Lippupisteen asiakaspalvelupisteellä? Arvaahan sen. Muillakin on virikeseteli poikineen jäänyt käyttämättä. On siis ihan viimeinen hetki pistää toimeksi. Lipaston vetolaatikosta vuoden lopussa 2016 umpeutuvat virikesetelit on nyt viimeistään otettava haltuun, mutta miten?!  Vain muutama päivä jäljellä, eikä aikataulu anna periksi villiä virikkeellistä kulttuurijuoksua juurin noille päiville.
 

Virikeseteleille saa armon aikaa hankkimalla niillä jotain muuta, jotain virikkeellistä ja paremmalla päivämäärällä. Tässä Kristallin kirkkaasti -vinkit virikeseteleiden jatkoajalle:

Taitavaa käsinmaalausta Thaimaan messuosastolla Matkamessuilla viime vuonna.

Matka 2017 -messut Messukeskuksessa Helsingissä pidetään tänä vuonna 20.-22.1.2017. Elämysmatkalle kaarikaton alle voi sukeltaa jokaisena messupäivänä klo 10 alkaen ja nauttia värikylläisestä, kaikki aistit herättelevästä, messutarjonnasta perjantaina klo 20 asti. Viikonloppuna, lauantaina ja sunnuntaina, ovet sulkeutuvat messuväeltä klo 18.00.

Yhdelle onnekkaalle ja onnekkaan kaverille avautuvat Messukeskuksen ovet Matka 2017-messuille veloituksetta. Osallistu arvontaan Kristallin kirkkaasti -Facebook-sivulla.

Itsenäisyyspäivä #Suomi99
En ole oikein koskaan tiennyt miten juhlistaa tätä joulun odotus -ajan alkuun osuvaa juhlapäivää. Itsenäisyyspäivän traditiot ovat minulle vieraita. Usein päivä uinuu ohi tavallisen vapaapäivän tavoin.

Itsenäisyyspäivä on maltillinen, hienostunut, arvokas ja ylpeä. Senkin takia osin vieras. Siitä puuttuu ilo, nauru ja hauskuus. Vaikka olemme onnellisia maamme itsenäisyydestä, en tunnen onnentunteita juhlinnassa. Arvokkuus tekee päivän etäiseksi.

Tänään bloggaan siitä, etten bloggaa. Nyt on bloggauksesta vapaapäivä. Ei sen takia, ettei kirjoituttaisi, oikeastaan ihan päinvastoin, mutta sen takia kun kodinhoitohuoneen pyykkikori pursuaa ja keittiö on pienen kaaoksen vallassa. NaBloPoMo-haaste on näyttänyt kääntöpuolensa. Todistanut, että kyllä, on mahdollista tehdä pitkää päivää töissä ja blogata ihan joka ilta, mutta arvata en saattanut, että siinä ne sitten vapaat tunnit tulevatkin mukavasti käytetyksi.

En käy myöskään somessa. En vaikka vähän tekisi mieli kurkistaa. Kaiken aikani käytän tänään herkullisen poronkäristyksen perunamuusilla loihtimiseen, sukka ja alusvaatevarastojen täydentämiseen pesukoneen pyöräytyksillä ja keittiön kuuraamisella puhtaisiin pintoihin.

Siis turha klikata lue lisää -täppää. Siellä ei ole luettavaa lisää. Tämä on bloggarin vapaapäivä https://www.youtube.com/watch?v=9Affc0nf_8s

P.S. Ja NaBloPoMo-haastekin tuli tällä postauksella kuitattua. Mitään valkoisen lipun meininkiä ei ole tosiaankaan ilmassa.

Sandra aloitti. Kirjoitti sydämellisen blogin #keskiviikkokehu-otsikolla ja siitä tunteesta mitä kehukirjoitus sai aikaan minä päätin, että pitää laittaa hyvä kiertämään. Ihan heti ei juttua irronnut, tuntui kornilta lähteä kehumaan äitiä tai isää, vaikka kehun arvoisia todellakin ovat (ja sydämien), ja mieskin ihan punastuisi, jos kirjoittaisin julki kuinka häntä rakastan (ja miksi). Pojatkin kieltäytyivät kunniasta: "Et kyllä laita meistä mitään nettiin". Tuota kunnioittaen ja korniutta karttaen, jouduin pitämään pienen tuumaustauon, kunnes jutun aihe piippasi kännykästä ja pyysi tulla kahville.

Jari Sillanpää signeeramassa Tammen kustantamaa kirjaansa Jari Sillanpää.
Mitä yhteistä on Jari Sillanpäällä ja minulla?

"Positiivisuus, hymy, rohkeasti äänessä…", arvailet, mutta noissa ei piile tähän kysymykseen oikeaa vastausta.

Siispä alustusta yhteneväisyydellemme:

Vuonna 1998 ajoin ajokortin lompakon täytteeksi ja siitä lähdin olen rivakasti rattia vääntänyt. Ensin isän työsuhdeautolla ja kun sitä ei ollut pihalla, hyppäsin perheen kakkosauton penkille. Ensimmäinen omani oli vanhemmilta sivuun jäänyt Opel Kadett, jolla taituivat niin opintomatkat kuin vapaa-ajan riennotkin.

"Elämän tärkein kysymys on M-I-K-S-I", lataa Sandra ja saa kuuntelija joukon herkeämättömän huomion.

"Mutta miksi?", huomaan kysyväni ääneti. Tiedän, että 3-4-vuotiaan lempikysymys on miksi. Ihmeelliset asiat kirvoittavat elämänpolun alkumetreillä askeltavan pienen mielen kysymään konkari kulkijalta lisätietoa. Lapsi tyydyttää oppimishaluaan, joskus kysymysten taukoamattomallakin jonolla. Ajoittain jopa siihen malliin, että kyselytunti tekisi mieli laitaa poikki, ja uupuneena kuitata utelut "siksi, kun siinä on niksi." Eipä kannattaisi.

Mutta miksi sitten aikuisen pitäisi kysyä useammin miksi?

Ranskanbulldoggi Uuno Lopen mökkimaisemissa.
Se tuli ovesta sisään kuin pieni pullea pyörremyrsky. Haisteli kaikki tilaan kertyneet jalkaparit, nuuhki lahkeet antaumuksella ja nosti katsetta ylöspäin kuin kuitatakseen, että tuolla tuoksulla on sitten tuollainen naama. Sitä ei pidätellyt kukaan. Se tohotti ja tuhisi ja sen perä heilui onnesta tahdikkaasti sivulta toiselle. Heilutti häntäänsä tietämättään, ettei se nöpöhäntä oikeasti heilu. Lautasen kokoiset nappisilmät anoivat rakastamaan ja lepakonkorvat terhakkaana keräsivät kaikki kehut ja ihailut pikkubulldoggin itsetunnon kohotukseen.

Maailman paras isä!HYVÄÄ ISÄNPÄIVÄÄ!

Tiedätkö kuinka monta lasta on ollut Mongolian sotaisalla hallitsijalla Tšingis-kaanilla tai mitä on isä espanjaksi?Isänpäivän ratkosi, pistä oma ja perhepiirisi isi-asiat tarkistukseen!

Nyt on tilaisuus päivittää iseihin liittyvä knoppitieto ajan tasalle.

Tietojesi paikkaansapitävyydestä voit varmistua sivun alalaidasta löytyvien oikeiden vastausten turvin.

10 kiperää isä-kysymystä:

Mei
Meidän viikonloppu -tapahtumassa oli mukava meininki. Käytävillä kuhisi niin ostosparatiisissa OutletExpon puolella kuin kädentaitotapahtumassa, metsämessuilla ja Elmossa. Perheen pienimpiä ihastutti ammut ja muut maalaiseläimet, kotieläimistä puhumattakaan. Joulumaassa saattoi ikuistaa salamalon välkkeessä jännittävän hetken joulupukin polvella.

Ostettavan, nähtävän ja koettavan lisäksi kaiken ikäisille messukävijöille oli tarjolla myös makuelämyksiä ja uusi tuttavuuksia ravintopuolella. Oli luomua ja herkkuja vähän syntisempään tapaan.

Minä kaarsin paikalle ostoslistalla yksi ainoa asia: Kainuun lapaset. 

Rakkautta on…

Silmät aukenivat päivänvalolampun alkaessa siintää lempeätä valoaan ja puhelimen herätyskellon säestäessä vienolla piipityksellä. Venyttelin ja vetäisin rennon kotiasun ylleni. Luvassa oli häiriötön, leppoinen - mutta työntäyteinen - kotikonttoripäivä, ilman työmatkan lumituiskuja. Sukat makkaralla lampsin portaat alas keittiöön ja tartuin keittiösaarekkeelle tavan mukaan jätettyyn termospannuun.

                                                                        …valmiiksi keitetty aamukahvi.

Rakkautta on… 

Ihana puolisoni on totuttanut minut hyvään, ja useammin kuin edes tohdin kertoa - saan kahvit vähintään keitettynä termostaattiin. Usein jopa kupissa sänkyyn, eikä vain viikonloppuisin. Siis tsufe-pannu keittiön pöydällä ei yllättänyt, mutta 

Tärkeitä asioita...tärkeinpiä asioita...ovat kuitenkin läheiset ja rakkaat. Ja joulu. Joka on taas pian täällä.Tänään on ensimmäinen päivä kun NaBloPoMo-haaste vähän hiersi. Hetken jo mietin kuvapostausta, joka haasteessa sallitaan, mutta nopeasti suljin sen aatoksen mielestä. Ei ole luonteelleni sopivaa mennä siitä missä aita on matalin. Tai toisaalta, ehkäpä vain jätän sen kortin vielä käyttämättä, kun tuska ei ole kuitenkaan tämän suurempi.

Olen tullut tarkemmaksi mitä kerään To do -listalleni. Karsin surutta lillukan varret, enkä enää tee asioita vain toisten toiveesta. Fokusoin intoni ja energiani asioihin ja tekemisiin, joista nautin tai koen hyödylliseksi, koska ehtymätön ei ole minunkaan puhti-saavi. Pitää tehdä valintoja, aikakin on rajallinen. Mieluummin hylkään kokonaan asiat, joihin ei ole tarpeeksi intohimoa tai jota tekisin vain miellyyttääkseni tai kun muutkin tekevät. Jätän tekemättä kokonaan tai siirrän ne siihen pohjattomaan "ehkä joskus" -laariin.

NaBloPoMo-haasteeseen lähdin ehkä pikaisella päätöksellä, mutta päätöksellä kuitenkin. Ja päätöksethän viedään päätökseen, vaikka ihan joka hetki ei olisikaan ihan terässä.

Haiku. Tänään kaikuu haiku

Takki tyhjä työpäivän päätteeksi. Runon parissa työntyy arkiset asiat sivummalle, kiireelle tulee piste ja mieli aukenee. Runo avaa tilan uuden syntymälle.

Töissä oli tänään(kin) antoisaa, mutta voimat vievä työntäyteinen rupeama. Onni ja ilo - kunniakin - tavata niin monta uutta ihmistä ja kuulla työtarinoita ja -toiveita, unelmia ja tulevaisuuden suunnitelmia. Olla osallisena uuden etsinnän projektissa. Vielä rykäsen muistiinpanoista yhteenvedot, lasken päivän saldon ja suljen kannettavan kannen. Siirryn illan viettoon, tai oikeastaan saman tien yöpuulle. Kuppi iltateetä lehmämukista ja levolle lasken, Luojani.

Mutta sitä ennen kuitenkin, jotain ihan omaa. Silloin kun pää tyhjyyttä kaikuu, on tilaa mielen haikuun. Runokurssilla sain ensikosketuksen ja -komennuksen kokeilemaan haikua, kolme säkeistä runoa, jossa on tarkkamääräisesti 17 tavua. Tavut on jaettu säkeiksi, ensin viisi, sitten seitsemän ja sitten taas viisi. Määrämuodon pohdinnasta ja tavujen laskemisesta syntyi ensimmäinen haikuni.

Rahaton vedonlyönti käyntiin. En voi uskoa, että Hilary Clintonin päihittäisi suustaan sammakoita päästelevä Donald Trumpin, mutta nuolaista en tohdi ennen kuin tipahtaa. Yhdysvaltoja on ravisteltu niin kovaa, että rasistiset kommentit, naisia alentavat tolvaisut ja huono käytös ovat  muutosta penääviltä Trump-suosijoilta jääneet huomiotta. Jos Donald astuisi valtaan, sitä - muutosta ja mullistuksia - olisi tosiaankin luvassa politiikan tantereen muuttuessa tositeevee parodiaksi.

Arvonnassa kaksi lippua Meidän Viikonloppu -tapahtumaan.
Puurobaari ja havupaja. Meidän viikonloppu -tapahtuma avaa Messukeskuksen joulun. Kuuraparran lisäksi tulevana viikonloppuna on katseltavaksi ja ihmeteltäväksi tarjolla jotakin jokaiselle, vauvasta vaariin. 55Plus huolehtii elämänkokemusta jo kartuttaneista, OutletExpo niistä, joilla vielä on jotain ostamatta. Elma tuo maaseudun kaupunkiin, Metsä vastinetta asfaltille ja Lemmikit kutsuvat rapsuttelemaan. Maallekin saa muuttaa, messuilta saa vinkit miten.

Ja lippujakin olisi tarjolla:

OSALLISTU ARVONTAAN!

Wuuuf-tyynyillä pääsee helposti pulkkamäen kuninkaaksi. Vauhtia riittää lumityynyllä lasketellessa.
Pyhänpäivän viikonloppuna vauhtia riitti. Messukeskuksen halli täyttyi lautailijoista, laskettelijoista, lätkän pelaajista ja säbäilijöistä. Messukävijän oli helppo virittäytyä talviseen tunnelmaan niin edellisenä iltana laskeutuneen ensilumen kuin halliin tuotujen lumipintojen avustamana. Lumen suhteen omavaraisia ei Messukeskus kuitenkaan ollut, vaan viikonlopuksi Vuosaaren, Salmisaaren, Paloheinän, Malmin ja Konalan jäähalleista kuljetettiin paikalle 200 kuutiometriä lunta. Maastohiihtolatu rakennettiin oikeasta lumesta ja kisaamaan pääsi niin kaverinsa kuin hiihtäjä Kerttu Niskasen kanssa.

Anja Snellmanin Lähestyminen oli kannesta kanteen kestävä lukuelämys.
Pitelen kirjaa käsissä, annan kämmenen valua kirjan mattapintaa pitkin. Kaunis ja kevyt. Kutsuva. Avaan kannen, jos en ihan varoen, niin kunnioituksella. Sillä aiempiin lukukokemuksiin lienee luottaminen, ja olen taas ravistelun edessä. Mutta haluan tarinan matkalle mukaan. Ehdottomasti. Vaikkakin jo kirjan takakansitekstin perustella tunnen surua Ilen kohtalosta, rankasta tiestä ja siitä äidistä, jonka luulen vielä tässä vaiheessa surevan huumeille menetettyä poikaansa.

Kuva on Kodin Kuvalehden artikkelista KK kutsuu keventämään kotia!Marraskuu on haasteita täynnä. Ensiksi on ihan vaan haastavaa oppia taas elämään tässä sietämättömässä pimeydessä. Tällaisen haasteen lisäksi, tai ehkäpä juuri pimeyden haasteellisuuden tähden, on juuri marraskuulle kerääntynyt useampi tempaus. Kirjoittamisesta kiinnostuneita koukutetaan kirjoittamaan novelli 30 päivässä ja bloggaajat kiinnitetään bloggaamaan ihan joka ikinen marraskuun päivä (otin haasteen vastaan). Miehet on jo vuosia saaneet olla ajamatta ylähuulta marraskuun ajan. Viiksien kasvattaminen Movember hengessä toivotaan lisäävän tietoisuutta miesten terveysongelmista, kuten eturauhassyövästä. Siinäpä ne kovimmin kuulutetut vaateet. Seuraava tuttu haaste iskee Uuden Vuoden -juhlinnan jälkeen. Tipaton tammikuu -tempaus ei liene kenellekään ennenkuulumaton juttu.

DigiExpo 4.-6.11.2016, Messukeskus, Helsinki

Tulevaisuus on täällä! Samoin DigiExpo. Arvonnassa kuvan liput!

Ihanaa, ihanaa! Messukeskus tarjosi kaksi lippua DigiExpo-tapahtumaan, joka alkaa jo siis HUOMENNA. Arvonta jää siis viime tippaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, on pakko todeta, kun joutuu kamppailemaan määräaikojen kanssa. Ehtii, ehtii! Ja sehän on aina mukavaa arvontaan osallistujille, että tiukan aikataulun takia osallistujamäärä jää pieneksi ja voiton mahdollisuus kasvaa huimasti.

DigiExpo 4. - 6.11.2016, Helsingin Messukeskus

"Kaikki mitä on menneisyydessä käsitelty Science Fiction -nimen alla, on nyt toteutumassa", paukutti tulevaisuudentutkija Ilkka Halava jo kaksi vuotta sitten pidetyssä Reiluja vuokratöitä -seminaarissa. Halava nosti esimerkiksi itse ajavat autot. Sellaista ei vielä meidän pihasta löydy, eikä naapurinkaan, mutta huimalla loikalla edennyt teknologia on kyllä todellisuutta. Peruuttaessa ei tarvitse päätään kääntää puskurikosketuksen pelossa. Kyllä se tutka piippaa, kun on tarvetta. Tuulilasin anturit taas huolehtivat, ettei laiskan kuskin täydy sadetippoihin reagoida. Pyyhkijät ryhtyvät töihin ennen kuin ajajan näkökenttä peittyy vedestä.

Uuteen, haastavaan ja vaativaankin tehtävään tai tilaisuuteen tarttuminen on aina ollut minun juttuni. Rohkeutta on ollut laittaa itseni maalitauluksi ja alttiiksi epäonnistumiselle. Se on ollut puristava tunne rinnassa ennen h-hetkeä, raivokasta mietintää päässä, että mihin tulikaan lupauduttua. Harmitusta ja hampaitten kiristystä. Mutta melkeinpä poikkeuksetta, tällainen Sano kyllä -malli on loppuen lopuksi tuottanut melkoisen marjasadon. Syteen tai saveen, tulihan tehtyä -ajatus on hetken päästä näyttäytynytkin avatuksi oveksi, josta kulku johti uuteen seikkailuun, huikeisiin juttuihin ja positiivisiin yllätyksiin sekä tuo uusia ihania tuttavuuksia eteeni - ja niitähän ei ole koskaan liikaa - arkea piristäviä kokemuksia ja ystäviä.