Vaikka kuinka pyristelin, loppukesän flunssa sai otteen minustakin. Kurkun kutina ja kallon jomotus oli kuin esileikki seuraavan aamun olotilalle. Ruumiinlämpö ei noussut kuumeen tasolle vaan pysytteli 37 asteen hujakoilla, mutta ylösnousu varmisti olotilan olevan nyt sitä luokkaa, että kotiin oli jäätävä.
Sairastodistusta hakiessani sisar hentovalkoinen oheisti lepäämään ja tuhauttamaan tarvittaessa nenäsumuttimella helpotusta sieraimiin. Viimeisin neuvo oli kuitenkin mieluisin: käsky kävi myös nauttia pitkistä lämpimistä suihkuista hengitysteiden avaamiseksi höyryn avulla. Nyökkäilin ja kiitin, pitkät lämpimät suihkut ovatkin lempipuuhaani ja ihanan rentouttavia, mutta hiukan sitä autuutta on aikuisiällä hämärtänyt vesilaskun suuruus ja nautintosuihkuttelun antiekologisuus. Niinpä sainkin kuningasidean: mökille hankitun ulkoporeammeen terveystestaus. Voisiko piukasti altaassa lämmöt pitävän päällyspatjan alta löytyä lääketieteellisestikin merkittävä tervehdyttävä vesisammio?
Aiemmin pelkästään hupia ja nautintoa tarjonnut porekone näyttäytyi nyt mielikuvissani parantolaan verrattavana lämmön ja hyvänolon lähteenä. Kylpykassi kasaan ja menoksi! Autossa asensin penkin reilusti takakenoon ja turvavyön kiinnitettyäni peittelin itseni vielä lämpimällä täkillä. Turha kai tarkentaa, mutta varmuuden vuoksi: en siis ollut ratin takana vaan puolikuntoisena oikeutetusti pelkääjän paikalla, nauttien matkanteosta silmät puoliummessa, aivastellen ja mutkaisen mökkitien kaarteista ensimmäistä kertaa pahoin voiden. Tunnin matka kohti Lopen mäntymetsiä oli kuitenkin etovan olotilan väärti. Altaan kutsu oli kuin seireenien laulua.
Ulkoporeammeen yksi parhaista puolista on se, että se on heti käyttövalmis. Ei vannan täyttöä ja veden lämmitystä, vaan kansi taitokselle ja ”uimaan”. Tällä kertaa ennen pulahdusta kaadoin kuppiin perinteisen kuohuviinin sijaan kuumaa teetä ja hunajaa sekä tilkka rommia maksimoimaan hoitotoimenpiteen tulosten pitkäkestoisuutta. Altaan reunalle taittelin pienen kankaisen nenäliinan, johon tarvittaessa voi pyyhkäistä valuvaa nokkaa. 38,5-asteinen vesi avaa tehokkaasti röörit, eikä paperinessuista ole kosteassa tilassa muuta kuin murhetta.
Vaikka vasta alkusyksyssä mennään ja lämpömittarikin näyttää 16 astetta, painoin päähän vielä fleece-pipon, sillä tässä olotilassa ei kylmä saa tarttua mistään kohdin. Altaassa sairastavan oikeudella valitsin kahdesta makuuistuimesta sen lempeämpää ilmasuihkua tarjoavan paikan. Flunssassa jomottavat lihakset eivät vahvinta hierontaa kaipaa vaan suosiolla säädin oman istuimeni poreet hellästi hemmottelevalle tasolle. Siispä kovemman hieronnan istuimelle istahti suosiolla kumppanini, vaikka siitä onkin astetta viihtyisämpi näköala mökkimme terassille ja siellä uljaana pulikointiamme vahtivan ranskanbulldoggimme suuntaan.
Altaassa viihdyimme taas niin pitkään, että kehtaako edes kertoa. Tunnin määrittelevät minuutit ylittyivät kevyesti kun vihdoin raukeana päätimme altaasta nousta. Nopea kipitys saunaan, jossa Iki-kiukaan höyrylöylyt viimeistelivät parantolani altaan hoitovaikutusta.
Kipeänä on syytä jättää terassilla vilvoittelut väliin ja kääriydyinkin hiet huuhtovan lämpösuihkun jälkeen nopeasti paksun kylpytakin uumeniin ja vuorasin räpyläni nilkat peittäviin villasukkiin. Nyt on taiat tehty ja virallisten testitulosten osalta totean, että hengitys kulkee, nyt myös nenän kautta. Lihasten jomotus on ainakin hetkeksi hellittänyt, olo on raukea ja nukkumatti kuiskailee jo tulostaan.
