Istun ja ihmettelen vuolasta onnittelujen virtaa Facebookissa. Ilahdun jokaisesta onnentoivotuksesta ja tykkäyksestä. Ehkäpä siksi, että tässä iässä jo tietää, että pienestä myötätuulesta on aina apua, vaikka jokainen onkin oman onnensa seppä.

Selailen kaiken kirjavaa onnittelijoiden joukkoa: sukulaisia, sukulaisia avioliiton kautta, sydänystäviä, kavereita, tuttavia, kollegoita, harrastusystäviä sekä tuttavuuksia ja puolituttuja, jotka ovat ensi kohtaamiselta sen verran säväyttäneet, että olen halunnut heidät ehdottomasti ystävyyskortistooni. Sillä ystäviä tarvitaan aina, kaiken karvaisia ja eri asteisia. Eri tilanteisiin, eri tarkoituksiin ja ihan vain tarkoittamattomuuksiin. Hyvän mielen tuojia.

Kiitollisena katson verkostoni laajuutta ja hyräilen Anssi Kelan biisiä: "Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita. Yksinhuoltaja äitejä, autokauppiaita. Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä. Ja tänään voidaan olla hetki kuninkaita!"
 

Onnen aarrekartta. Pitää suunnan oikeana ja asiat tärkeysjärjestyksessä.Arjessa lähisuku, perhe ja työtoverit näyttelevät pääosaa arjen näyttämölläni. Heidän kanssaan olemme melkein päivittäin kontaktissa ihan henkilökohtaisesti. Silti yhtään sen vähempää en ilahdu tuttavani onnittelusta ja yhteydenotosta. Sen, jonka tapaan vain kerran vuodessa (tai harvemminkin) perinteeksi muodostuneissa karkeloissa. Kosketus ja vaikutus toisen elämään voi tapahtua hyvin lyhyessä hetkessä, muutamalla sanalla tai jopa sanoitta. Nähty tai kuultu herättää ajatuksia, kasvaa sisällä ja vaatii muuttumaan tai muuttamaan suuntaa. Tai vain vakuuttaa, että reitti jolla olen on aivan oikea.

Te olette kaikki olette koskettaneet minun elämänpolkuani ja toivon teidän tekevän niin tulevaisuudessakin. Olemme jakaneet ilon hetkiä, nauraneet katketakseen, yhdessä itketty ja surtu ja siitä noustu. Pelätty ja menty toistemme rohkaisemana eteenpäin. Hulluteltu ja hassuteltu. Haaveiltu ja unelmoitu. Parannettu maailmaa. Yksi on opettanut minulle elämäntaitoja, toinen kirjoittamaan, moottoripyöräilemään, tarttumaan hetkeen, luottamaan elämään. Olen seurassasi viisastunut, ja välillä (hetkellisesti) hauskasti tyhmistynyt.  Olen saanut tuntea välittävän vertaistuen voimaa. En olisi tässä nyt ilman sinun vaikutustasi, tällaisena kuin olen. On sitten kohtaamisemme ollut vain lyhyt tai matkamme elämäni mittainen, olet jotain antanut: ehkäpä innostusta, itseluottamusta tai muita uskomattoman tärkeitä voimavaroja. 

On siis onnitteluiden aika! Ystävyyden kunniaksi, jonka tänään sai muistutuksen syntymäpäiväonnittelusi johdosta. Olet tärkeä! Kiitos muistamisesta tänään ja ystävyydestäsi jatkossakin!


 
P.S. Täytin siis tänään vuosia - tai siis vuoden. Matkamittari siirtyi yhden pykälän eteenpäin. Olen juuri tänään siellä missä haluankin. Aluksi lentokentällä innoissani tulevasta matkasta. Sitten lentokoneessa ja sen jälkeen Madridissa pian autossa kohti ensimmäistä matkamääränpäätäni. Silmät avasin tänään kotona, illalla suljen ne Toledossa. Olen matkalla sen ihmisen kanssa, jonka vieressä haluan loppuelämäni kulkea. Täydellistäkö? Melkein, mutta ei ihan. Jos olisin tahtoni saanut läpi, olisivat poikani reissussa mukana. Toisen omi armeija, toista pitää vanhempien matkalta poissa murrosikä ja halu irtautua äidin ikeestä. Kuten pitääkin. Elämä ei aina tarjoa täydellisyyttä, mutta hyvää se on tarjonnut paljon, erinomaistakin kauha kaupalla. Olen onnekas! Ja kiitollinen!

Tulevalle ikävuodelle valitsin ohjenuorakseni aarrekartaltani löytyneen muistutuksen:

"Luovun valmiista käsikirjoituksesta ja

annan unelmille mahdollisuuden

toteutua paremmalla tavalla

kuin vielä osaan kuvitellakaan."

Tuolla mennään!