Kuhmon kirjasto Eino Leinon päivänä
Siniristilippumme on tänään 6.7. liehunut kesätuulessa, haalistunut aavistuksen auringon paisteessa ja kastunut sadepisaroista. Juhlittu on kansallisrunoilijamme Eino Leinon päivää ja siinä sivussa lähetelty nimipäiväonnittelut Esoille ja Esaiaksille.
Merkittävän suomalaisen runoilijan Eino Leinon päivän ehtoolla julkaisen rohkeasti ja vailla itsekritiikkiä runon, ja toisenkin. Itse rustaamiani molemmat. Julkaisen runot pelkäämättömästi ilman runouden opintoja, sillä kirjoittamisen opintojeni runokurssin aika on vasta ensi syksynä.
Mutta ensiksi mestarille itselleen tilaa. Alla katkelma Eino Leinon runosta Hymyilevä Apollo, joka aikanaan kosketti ja antoi uskoa ihmisen hyvyydestä. Tämän avulla olen opetellut ajattelemaan kohtaamieni tarkoitusperät hyväntahtoisiksi, vaikka tekojen tulos on ollut jotain ihan muuta. Olen viljellyt sinisilmäisyyttä, epäilyjen sijaan. Juoruilujen, ilkeilyjen ja kiusanteon lomasta on voitokasta löytää kelvollinen, hyvää tarkoittava ihminen. Sillä sellaisia olemme kaikki, pinnan alla. Suurin osa, onneksi, pinnaltakin.
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista."
Hymyilevä Apollo, Eino Leino
Ja sitten omani. Kristallipallon leinoilua. Eri aiheesta kuin kansallisrunoilijan värssy: toiveesta uskaltaa tehdä jotain missä ei vielä ole mestari. Ja kirjoittamisen polulla kannustavien taustajoukkojen tärkeydestä. Toisena kirjoittamisen opintojen omaelämäkerta -kurssin ennakkotehtävä, jossa ohjeena oli mennä muistorikkaaseen paikkaan ja kirjoittaa paikan herättämistä tunnelmista ja ajatuksista.
Intohimona kirjoittaminen, proosan ja blogien. Ehkä joskus on aika runoillekin.
TUKIPILARI
Mentorini. Muusani.
Tukipilarini,
eteenpäin tuuppaajani.
Kannusta.
Herätä,
herättele.
Innoita ideoitani.
Puhalla ilmaa siipieni alle.
Vahvista.
Luo luottamusta kun emmin.
Työnnä eteenpäin.
Komenna etenemään pelotta.
Ohjaa olemaan analysoimatta liiaksi.
Idea herää, itseluottamuksesta kiihkeänä, idea herää.
Lähtee lentoon. Ja pysyy ilmassa.
* * *
PORTAIDEN HYVÄSTIT
Istun ja muistelen eilistä.
Eilisenkin eilistä.
Yksin taivallus alkoi vasta näiden portaiden päätyttyä.
Muuttolaatikko kerrallaan.
Pois kodiksi tuntemastani.
Uuteen kotiin.
Ensiasuntooni,
huoneeseen täynnä lupauksia tulevaisuudesta,
haaveita huomisesta.
Kodiksi pian kutsumaani.
Rappu kerrallaan, uuden vaiheen alkuun.
Äidin kyynel, isän halaus.
Ja matkaan, nuoren miehen kainalossa.
Siinäkö oli se hetki – heille lapsestaan luopuminen,
tyttären astuminen aikuisuuteen.
Ei se tapahtunutkaan alttarilla, vaan paljon ennen.
Tuo huomaamaton tuokio portailla.
Varkain valjastettu kasvuun, lapsuuden hyvästeille.
Näillä portailla on koettu koko tunteiden kirjo.
Ihastumisia, rakastuminen, rakastaminen.
Surua, murkun myllerrystä, kiivasta kiljuntaa.
Pettymyksiä, luopumisia ja sisuuntumisia.
Istuttu puisilla puolilla,
murehtien ja murehtimatta.
Kuitenkin huoletta,
aikuisten tuki takana.
Onnea, turvallisuutta.
Naurua, iloa, itkua.
Elämää.
Hyvä nuoruus.
Kaunis kasvu.
Kiitos äiti. Kiitos isä.
Veljeni, sinäkin minua kasvatit.
Aikuisuuteni portailla omaelämäkerta kirjoittamisen opintojen ennakkotehtävän työstössä.
Nyt on sinun vuorosi! Rohkene leinoilla. Kirjoita runo. Innostu uuteen. Kerrankos sitä.
Ken yhtä ihmistä rakastaa,
se kaikkia rakastaapi.
Ken kerran voi itsensä unhoittaa,
se unten onnen saapi.
Ken kerran itse on onnellinen,
se tahtois onnehen jokaisen
ja antaa ja antaa ja antaa vaan
oman onnensa aarteistaan.
Hymyilevä Apollo, Eino Leino
Sanapilvi: Kristallipallo, Testikuskit, blogi, Eino Leino, Eino Leinon päivä, Esa, Esaias, kirjoittaminen, runo, liputuspäivä, suomenlippu, siniristilippumme
