Karjala prikaatti, Vekaranjärvi, alokkaat vuosimallia 2016
Lähdettiin saatille. Uudet alokkaat aloittavat palveluksen tänään. 12000 nuorta, joista 300 on naisia, sonnustautuvat iltapäivällä armeijan asuihin ja palvelevat isänmaataan oppien sotilaan perustaidot. Tämän monipäisen nuorison joukossa on mukana esikoiseni, ja koska pojan valitsema varuskunta on kesäreissun varrella, saatiin kunnia kuljettaa alokas portille.
Karjalan prikaatin varuskunta punoo puolustusuunnitelmiaan osoitteessa Varuskuntatie 230, 46140 Vekaranjärvi.
Palvelukseen astumismääräys taskussa ja maltillisesti pakattu reppu. Mitä liekään sen sisällä, itse pakattu, ihan kuten asiaan kuuluukin. Parempi pakkaaja kuin minä. Vain olennainen mukana. Minun matkakassini repeävät aina liitoksista, kun kassin uumen täyttyy entäs jos -ajatuksella toinen toistaan tarpeettomimmista, mutta hyvä olla varalla -tavaroista.
Emännän matkakassi muutaman päivän reissuun koiran kokoinen. Alokas pakannut fiksummin ja tavarat puoleksi vuodeksi mahtui selkärepuun. Kyllä armeija pitää omistaan huolta.
Mitä ottaisinkaan mukaan armeijaan?
Vähimmillään taskussa pullottaisi palvelukseenastumismääräys, tilinumero ja henkilöllisyystodistus sekä rahaa. "Intin varusteilla pärjää", lupaavat kokeneet, mutta silti en malttaisi olla pakkaamatta reppuun myöskään omia alusvaatteita ja hygieniavälineitä sekä kännykkää & laturia ja Minigrip-pusseja suojaamaan puhelinta lialta ja märältä. Kuulokkeet musiikin kuunteluun sekä läppärin ja kameran, jos vain luvan saisin. Voilá. Eiköhän sillä alkuun pääsisi?!
Miten selviäisin armeijasta?
Laittaisin aivot narikkaan astuessani palvelukseen. Armeijan ansioituneesti suorittaneet kertovat parhaiten riveissä pärjäävän, kun uskoutuu vetovastuullisen huomaan ja toimii käskyjä ja komentoja kunnioittaen. Tämä saattaisi olla ajoittain haasteellista, sillä melkeinpä joka asiaan on muotoutunut jo oma mielipide. Mutta ihan hyvä taito oppia. Hetkittäin pääsisi helpommalla arjessakin, jos ei joka asiaa sorkkisi ajatuksillaan.
Ray-Ban-aurinkolasit suojannee alokkaan silmiä auringonpaisteessa. Tänään sateessa niiden paikka oli kotelosaa repun pohjalla. Sadetta piisasi.
Ajatukset ja mielipiteet aseista ja sodista hautautuu armeijanostalgian ikeen. Inttiin astuminen on saavuttamisen arvoinen virstanpylväs nuorten miesten ja jo muutaman vuosikymmenen ajan vapaaehtoisten nuorten naisten kohdalla. Upea perinne ja aikuistumisen riitti. Tässä ollaan. 20 vuotta elämän taivalta takana, lapsuus muuttuu aikuisuudeksi. Irtiotto tutusta ympäristöstä. Ulkoilua, urheilua, selviytymistaitoja ja uusia ystäviä. Komentelua, karjumista, sääntöjä ja nötköttisoppaa. Hiertävät marssisaappaat, kuka milläkin kerryttää muistojen saavia.
Sotilasalueella. Kohde lähestyy.
Sotilasalueella kivetkin ovat isämaallisen värisiä.
Onnea alokkaille! Kerääntykööt palvelusajastanne paljon hyviä, hauskoja ja elämänmittaisia muistoja, joita voitte sitten tulevina vuosikymmeninä kerrata. Armeija kasvattakoot miehiksi, ihana juttu, mutta säilyttäkää lapsenmieli. Käyttäkää aikanne hyvin ja tarttukaa tilaisuuksiin oppia uutta. Monista taidoista on hyötyä siviilissä. Oppien lisäksi, toivon matkaasi tarttuvan lukuisia uusia ystäviä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Yhteenkuuluvuuden tunne on omiaan syventämään lyhyessäkin ajassa ystävyyssuhteet elinikäisiksi. Menestystä. Nauti!
Linja-autollinen keltanokkia matkalla palvelukseen Karjalan Prikaattiin, Vekaranjärvelle.
Voih. Nenäliinat unohtuivat matkasta. Saattoreissu päättyi haikeuden kyllästämiin onnenkyyneliin. Vaikka tämä onkin pojan päivä, minun lihani ja vereni tuolla marssii. Selkä loittonee ja matka seikkailuun on alkanut.
Yksi vähemmän. Alokas saatettu palvelukseen Vekaranjärvelle komealla kokoonpanolla.
Ruksi yli minun SUMMER VACATION BUCKET LISTan ensimmäisen kohdan: 1) Esikoinen armeijaan. 4.7.2016 Done - tehty.
Lue myös Lomalla viimeinkin. Kesäloman etkot on vietetty ja ensimmäinen lomapäivä parhaillaan käynnissä:
