Perinteitä kunnioittaen kurvasimme joka keväiseen kohteeseemme Cafe Compassiin Kaivopuistoon. Nimitämme hiukan virheellisesti paikkaa kipsan ulkomuodon vuoksi Mutteriksi, oikean Cafe Mutterin sijaitessa Lauttasaaren sillan kainalossa (sekin vierailun arvoinen paikka).
Cafe Compass sijaitsee uskomattoman hienolla paikalla meren rannalla. Kaikki kioskin ympärille levittäytyvät kevyet pöydät ja tuolit kylpevät auringon paisteessa kellonaikaan katsomatta. Mereltä puhaltava kirpeä kevättuuli saa ajoasun vetoketjut pysymään visusti kiinni ja kuuma yllättääkin vasta kävelytaipaleella Uunisaaressa. Hytisijää lämmittävät kahvilatuoleille jaetut värikkäät viltit ja mieltä aina tuoreet pullat. Palvelu on ensiluokkaista, ystävällistä ja aina hymyn kera. Pitkäksi muodostunutta jonoa on turha kauhistella, sillä kioskin luukulle luikerteleva asiakkaiden virta etenee ripeää tahtia.
Cafe Compass ”Mutteri” tunnetaan motoristien kohtaamispaikkana ja näinpä merimaisemasta herpaantuva katse kääntyykin helposti ihailemaan kadun laitaan melkein poikkeuksetta muodostunutta komeaa riviä kaksipyöräisiä.
Tänä vuonna silmään pisti erityisesti Uunisaaren suuntaan pitkää laiturisiltaa virtaava keväisestä aurinkopäivästä nauttiva ihmisvirta. Sinne siis suunnistimme, kumottuamme kupin kuumaa ja nautittuamme upporasvassa paistetun herkullisen, vaaleanpunaisella kuorrutteella ja sisältä tursuavalla vadelmahillolla kruunatun, berliininmunkin. Sopi nasevasti myös tulevan Saksan matkamme teemaan (”beriliinin”munkki). Tarjolla on myös pehmytjäätelöä, mutta helposti kyydissä viluilevana, ajossa sorrun vain kesähelteellä kylmätuotteisiin.
Mutterin kulmalta pääsi mukavasti Uunisaareen, josta polkua ja kallioreittiä pitkin jatkoimme Eteläiseen Uunisaareen. Pitkää kiviperusteista siltaa pitkin pääsimme aina Liuskesaareen asti ja kunnolla ihailemaan sinisenä siintävää ulappaa.
Liuskesaaresta löytyi Helsingin designpääkaupunkivuoden 2012 jäänteitä: Helsinki Tagged! –näyttelyn yksi kyltti. ”One of my favorite things to do at sunset during the summer is to take the ferry ride from the mainland”. Minun myös, ja vaikkakin kyltissä tarkoitettiin uskoakseni pieniä saariston reittilauttoja, minulle teksti enteili tunnelimallista toukokuista auringonlaskua Finnladyn kannella.
Uuni- ja Liuskesaari kutsuvat kilvan ulkoilijoita ja retkeilijöitä rantahiekalle tai kalliolle. Omia eväitä voi nauttia sileillä kallioilla tai Liuskesaaren sillan kupeesta löytyvillä puupöydillä. Lapset vanhempineen, lastenvaunujen lykkijät, seniorit, kävelijät, maastopyöräilijät ja me motoristit mahduimme kivasti pienille saarille nauttimaan merellisestä tunnelmasta ja tuoksuista, aaltojen loiskeesta ja lokkien laulusta, jota tosin kirkunaksikin usein kutsutaan. Katseilta piiloon saaressa ei pääse, mutta vaikka kulkijoita olikin paljon, rauhallinen tunnelma kuvaa saarien henkeä parhaiten.
Sillan kaiteelle nojatessani ja ulapalle tähystellen ajatukset harjailivat toukokuiseen tulevaan #testiajoomme. Finnlinesin alusta emme täältä nähneet, joten päätimme saarilta pyörälle palattuamme ajaa kotiin Vuosaaren sataman kautta - ihan vain tunnelman luomiseksi.
Perille pääsimme 1520 metriä pitkän tunnelisukelluksen jälkeen. Vuosaaren satama ei laivabongareille ole helppo kohde, mutta saimme kuin saimmekin objektin päähän Finnlinesin aluksen - tosin verkkoaidan takaa. Mikä niistä monista Finnlinesin aluksista oli kyseessä, jäi arvoitukseksi.
Avausajo päättyi kotipihaan sujuvasti ja aikataulussa. Säitä seuraillen, seuraavasta ajosta haaveillen, ajokohteita kartoittaen, jatkuu kevään odotus ja tulevien reittien ja motoristitapahtumien suunnittelu.
